Porskilaisia harrastajia
Ensimmäisenä esittelyssä vuoden porskilainen, Tiina Söderström.
Parin jo täysi-ikäisyyden saavuttaneen tyttölapsen äiti. Sennu-kinkereihin ei vielä ikä riitä, mutta näistä vihjeistä voi jotain iästä päätellä.
Porskissa olen ollut vuodesta 2016.
Ihan alkuun, ajalla ennen jäsenyyttä, mun tytär aloitteli agility harrastusta Porskin alkeis- ja jatkokurssilla. Niinhän siinä sitten kävi, että harrastaja vaihtui.. teinillä kiinnostus siirtyi muihin kuvioihin ja minä hyppäsin aksan pariin harrastamaan. Silloinen harrastuskaveri oli shetlanninlammaskoira Vili.
Vilin kanssa treenattiin myös Tokoa hetken aikaa aksan rinnalla. Se oli erittäin hyödyllistä yhteistyön ja yhdessä tekemisen tiivistämistä ylivireisen koiran kanssa. Jokunen vuosi harrasteltiin ja yritettiin löytää yhteistä säveltä, mutta kirjaimellisesti.. aina ei mennyt putkeen.
Loppuvuodesta 2017 tuli taloon toinen sheltti, pikku penneli Max, tutummin Makkonen. Sen kanssa aloitin myöskin aksan harrastamisen ja se onkin tämän koiran ainoa laji. Parisen vuotta taisi mennä kahden koiran kanssa agilitya harrastaessa, jossain vaiheessa sitten tuumasin, että parempi jättää tämä harraste Vilin kohdalta kokonaan pois, kun ei se oikein suju ja keskittyä asiaan Makkosen kanssa.
Melkein uskallan sanoa ääneen, että yhteinen tekemisen meininki on Maxin kanssa löytynyt ja nyt painellaan 2- lk kisoissa hyvällä boogiella. 🌞☺
Jotta Vilin elämä aktiivisena koirana ei olisi pelkkää seurakoirailua sohvaperunana, ilmoitin sen Nosework alkeiskurssille ja sepä olikin oiva veto! Sitä etsimisen ja löytämisen riemua, ai että! Tätä lajia jatkamme tavalla tai toisella. 🤩
Seuratoimintaan lähdin mukaan aika pian Porsk:iin tultuani, ensin alkuun taisin olla näyttelytoimikunnassa, sitten mukaan tuli hallin /kentän asiat, vaiko toisinpäin…en muista. 🤔🤷♀️
Näyttelytoimien jäätyä pois tuli hallituksen sihteerin virka pariksi vuodeksi ja sen jälkeen agilityn koulutusvastaavan hommia seuraavat pari vuotta. Toimikuntatyöskentely on ollut mukavaa puuhaa, on päässyt näkemään harrastamisen toisenkin puolen. Seura tarvitsee harrastajien lisäksi toimijoita pitääkseen rattaat pyörimässä ja homman toiminnassa, varsinkin tällaisessa vapaaehtoisuuteen perustuvassa yhdistystoiminnassa.
Vuoden Porskilaiseksi – valinta tuntui kyllä hyvältä. Hienoa, että huomataan tehty työ. Kiitos vielä
äänestäneille! 💕
Monilaji seurana Porskilla on paljon annettavaa harrastajilleen. Mielelläni näkisin uusia lajejakin otettavan mukaan juuri tulleen Hoopersin lisäksi, vaikka alkuun kursseina. Vientiä vaikuttaisi olevan niin Koiratanssissa kuin Noseworkissa.
Kehittyvä ja eteenpäin suuntaava seuratoiminta on A ja O mikäli mielii pysyä ajanhermolla ja tähän Porskissa kyllä osaamista löytyy. Avointa kommunikointia, hyvää lajien ja toimikuntien välistä yhteistyötä sekä loistavia ratkaisuja lajikohtaisessa edistymisessä, niin mikään ei voi estää olemasta vähintään Porvoon paras seura!
P.S. Mun pitsassa on tilaa myös ananakselle. Mansikkaakin kokeilin, oli hywää. Testaa vaikka
-Tiina Söderström
Tiina haastaa esittäytymään Lumi Venäläisen.
Kommentit
Lähetä kommentti